Asun lastenkodissa,vähän päälle sadan kilometrin päässä kotoa,jos sitä nyt voi enää kodiksi sanoa. Oma isäni raiskasi minut ollessani vasta 5-vuotias,ja hyväksikäytti minua 12-vuotiaaksi,siihen asti kun aloin ymmärtää. Minulla on ollut ja on edelleenkin paljon psyykkisiä ongelmia.Oikeastaan,ne kaikki ongelmat mitä minula on ollut tai on johtuvat siitä mitä isäni on minule tehnyt. Jos tarkkoja ollaanniin hänhän ei ole oikea isäni. Minut on adoptoitu. Oikeilla biologisilla vanhemmillani oli kuuleman mukaan huumeongelmia,joten minut sijoitettiin 3kk:n ikäisenä Juankoskelle. Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi isovei,joka on 20-vuotias,mutta asuu edelleen kotona.Peruskoulun sain nipinnapin suoritettua psyykkisten ongelmieni keskellä. Mutta luojan kiitos sain päättötodistukssen. Nyt opiskelen Hingunniemessä Kiuruvedellä unelma-ammattiini,hevostenhoitajaksi. Koulu on rankkaa nyt kun pääni sisällä pyörivät vain ja ainoastaan kaikki huonot asiat,enkä edes osaa ajatella että olisin joskus vielä onnellinen. Minua on myöskin kiusattu. Kiusattiin ala-asteella koulussa,yläasteella ei,mutta auta armias kun tulin lastenkotiin,niin alkoi kauhea pään aukominen. Pahimmat sanat mitä nimeltä mainitsemattomien henkilöitten suusta kuulin,olivat: PALA HUORA! ja APUA!RYHÄVALAS KUIVALLA MAALLA!

Olin todella lähellä tappaa itseni,mutta toisaalta oon ihan ilonen että oon vielä tässä.